Ihmiset ovat aina etsineet keinoja säilyttää toimintakykynsä mahdollisimman pitkään. Ei vain vuosien määrää, vaan kykyä elää arkea ilman jatkuvaa kipua, rajoitteita tai tunnetta siitä, että keho hidastaa elämää. Usein ratkaisuja haetaan ravinnosta, palautumisesta, tai erilaisista hyvinvointirutiineista. Harvemmin pysähdytään kysymään, mikä kehon kannalta on kaikkein ratkaisevinta toimintakyvyn säilymiselle.
Yksi keskeisimmistä tekijöistä on lihasmassa. Ei esteettisessä mielessä, vaan biologisena järjestelmänä, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan, insuliiniherkkyyteen, ryhtiin ja liikkumisen vaivattomuuteen. Lihas ei ole vain liikkumista varten. Se on koko kehon kannalta aktiivinen ja elintärkeä kudos, jonka merkitys toimintakyvylle on usein aliarvioitu.
Ikääntymisen yksi selvimmistä merkeistä on lihasmassan ja lihasvoiman asteittainen heikkeneminen. Tämä ei ala vanhuudessa, vaan usein jo kolmenkympin jälkeen. Prosessi on hidas ja siksi huomaamaton. Kun lihas ei enää saa riittävää ärsykettä, keho tulkitsee sen tarpeettomaksi ja alkaa purkaa sitä pois. Samalla toimintakyky heikkenee vähitellen, usein ilman selkeää hetkeä, jolloin muutos olisi helppo havaita.
Lihasmassa ylläpitää toimintakykyä
Moni pysähtyy jossain vaiheessa miettimään omaa kehoaan ja huomaa palaavansa ajatuksissaan menneisiin vuosiin. Muistatko ajan, jolloin syöminen tuntui huolettomalta ja keho toimi vaivattomasti? Energiaa riitti, palautuminen oli nopeaa ja toimintakyky tuntui itsestään selvältä, ilman sen suurempaa suunnittelua tai säätämistä.
Usein kolmenkympin jälkeen alkaa hiipiä tunne, että jokin on muuttunut. Samat rutiinit eivät enää toimi kuten ennen. Keho reagoi herkemmin, paino nousee helpommin ja olo voi tuntua raskaammalta, vaikka elämäntavat eivät olisi merkittävästi muuttuneet. Tämä kokemus on hyvin yleinen, eikä kerro epäonnistumisesta, tai siitä, että olisi tehnyt jotain väärin. Kyse on kehon luonnollisesta muutoksesta.
Taustalla vaikuttaa usein hidas ja huomaamaton prosessi nimeltä sarkopenia. Se tarkoittaa lihasmassan vähittäistä vähenemistä iän myötä. Prosessi voi käynnistyä jo varhain aikuisuudessa, jos lihaksille ei anneta riittävää ärsykettä. Kun lihasmassaa on vähemmän, keho käyttää energiaa eri tavalla ja toimintakyky heikkenee vähitellen. Se, mikä aiemmin tuntui vaivattomalta, alkaa vaatia enemmän tietoista panostusta.
Hyvä uutinen on se, että tähän kehitykseen voidaan vaikuttaa. HIT-harjoittelun avulla keholle voidaan antaa selkeä ja ymmärrettävä viesti siitä, että lihaskudosta tarvitaan edelleen. Kun ärsyke on riittävän voimakas ja palautumiselle annetaan tilaa, keho vastaa rakentamalla. Lihasmassa ei ole tässä yhteydessä suoritus, tai ulkonäköasia, vaan kehon kallisarvoisinta kudosta. Se tukee aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja ennen kaikkea toimintakykyä arjessa. Kun lihasmassaa ylläpidetään ja kehitetään, keho säilyy toimintakykyisenä ja elinvoimaisena myös vuosien kuluessa.
Pienet valinnat, suuret vaikutukset
Toimintakyky ei ole lupaus ikuisesta nuoruudesta, eikä yritys palata menneeseen. Se on tapa suhtautua omaan kehoon ja elämään sellaisena kuin ne ovat nyt. Keho vanhenee väistämättä, mutta se ei tarkoita, että elinvoima, tai toimintakyky katoaisivat automaattisesti. Kyse ei ole iästä, vaan tunteesta kehosta, joka toimii, palautuu ja mahdollistaa elämän ilman jatkuvaa rajoittuneisuuden kokemusta.
Monelle perinteinen harjoittelumalli on vuosien varrella muodostunut rutiiniksi ilman selkeää suuntaa. Liikutaan, koska niin kuuluu tehdä. Lisätään liikettä viikkoon, mutta harvoin pysähdytään pohtimaan, mitä keholle oikeasti halutaan viestiä. Kun tarkoitus puuttuu, harjoittelusta tulee helposti kuluttavaa tekemistä, joka ei tue toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Liikettä on paljon, mutta ei suuntaa.
Tässä kohtaa korostuu ajattelun muutos. Monelle harjoittelu on pitkään ollut keino paeta kipuja, väsymystä, tai kehon rapistumista. HIT-ajattelussa suunta kääntyy. Kyse ei ole pakenemisesta, vaan tietoisesta matkasta kohti parempaa toimintakykyä ja kevyempää arkea. Tämä edellyttää usein myös mielen tasolla muutosta. Vanhojen uskomusten purkamista ja ajattelun uudelleen suuntaamista kohti mallia, jossa kehoa ei rangaista, tai kuluteta, vaan rakennetaan harkitusti ja ymmärryksellä.
Kun harjoittelu nähdään tietoisena valintana, eikä pakollisena suorituksena, suhde omaan kehoon muuttuu. Keho ei ole ongelma, jota pitää jatkuvasti korjata, vaan voimavara, jota voi vahvistaa. Toimintakyky ei synny yksittäisestä harjoituksesta, tai menetelmästä, vaan johdonmukaisista valinnoista, jotka tukevat kehon kykyä uusiutua. Kun keho saa tarvitsemansa ärsykkeen ja mieli antaa sille tilaa palautua ja kehittyä, syntyy kehon ja mielen harmonia, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Kysymys, jota ei voi ohittaa
Kun tarkastellaan kokonaisuutta, yksi asia nousee ylitse muiden. Toimintakyky ei katoa äkillisesti, eikä keho romahda yhdessä hetkessä. Muutos tapahtuu vähitellen, usein siksi, että keholle ei enää anneta selkeää syytä pysyä vahvana. Sarkopenia, kipujen lisääntyminen, heikentynyt ryhti ja arjen raskaammaksi muuttuminen eivät ole väistämätöntä kohtaloa, vaan seurausta suunnasta, joka on jäänyt epäselväksi.
Tässä kohtaa kysymys kääntyy väistämättä lukijalle. Jos edellytykset toimintakyvyn säilyttämiseen ovat olemassa, miksi hyväksyä alitajuisesti kohtalo, joka koostuu tarpeettomasta kärsimyksestä? Miksi suostua elämään kehossa, joka rajoittaa arkea, kun on mahdollista rakentaa keho, joka tukee elämää ja itsenäisyyttä?
Tämä ei vaadi äärimmäisyyksiä, jatkuvaa suorittamista, tai elämän kaventamista. Se vaatii ymmärrystä ja tietoista valintaa. HIT tarjoaa yhden loogisen tavan antaa keholle selkeä viesti siitä, että toimintakykyä tarvitaan edelleen. Mahdollisuuden sanoa ei turhalle kivulle ja kyllä elämälle, joka tuntuu omalta. Miksi kärsiä, jos ei ole pakko?
Valmentajasi Sampsa
HIT Gym, Siilinjärvi
