Aika ja energia ovat rajallisia. Et voi ostaa lisää aikaa. Et voi käyttää rajallista energiaasi rajattomasti. Jokainen treeni on vaihto: annat aikaa ja energiaa, ja odotat saavasi jotain takaisin. Mutta pysähdytkö koskaan kysymään, onko tästä oikeasti hyötyä sinulle?
Kuntosali voi olla paikka, jossa rakennat itseäsi. Se voi olla myös paikka, jossa pidät itsesi kiireisenä, jotta sinun ei tarvitse kohdata jotain muuta. Työ, ihmissuhteet, elämän suunta, omat arvot. On helpompaa tehdä sarjoja, kuin kysyä vaikeita kysymyksiä. Sali voi olla myös puhtaasti työskentely-ympäristö.
Yksi yleisimmistä harhaluuloista on tämä: jos olin salilla tunnin, sain varmasti jotain hyötyä. Ei välttämättä. Tunti kuntosalilla ei automaattisesti tarkoita kehitystä. Se tarkoittaa vain, että käytit tunnin. Jos kuormitus ei ollut riittävä, jos rakenne oli sattumanvarainen, jos sarjat eivät väsyttäneet lihasta tarpeeksi syvästi, keho ei saanut syytä muuttua. Aika itsessään ei kehitä.
Oma kokemukseni
Harjoittelin vuosia 3–4 kertaa viikossa, noin kaksi tuntia kerrallaan. Käytin valtavan määrän aikaa ja energiaa ja silti kehitys oli hidasta ja olematonta. Jälkikäteen on hämmästyttävää, kuinka paljon olin valmis antamaan ilman, että sain juuri mitään takaisin. En pysähtynyt katsomaan itseni ulkopuolelle. En kysynyt, oliko toimintani linjassa luonnon lakien kanssa, vaan olin sokeasti tunteiden ohjaama. Jos treeni tuntui raskaalta, ajattelin sen olevan hyvä. Jos olin väsynyt, ajattelin tehneeni tarpeeksi. Mutta tunne ei ole mittari.
Muistan kerran pudottaneeni 10 kilon rautapainon suoraan pottuvarpaani päälle. Se sattui niin, että silmissä sumeni. Varvas turposi välittömästi. Ja mitä tein? Jatkoin treeniä. Normaali kahden tunnin treeni loppuun asti. Ontuen, mutta loppuun asti. Se oli tahtoa, sitkeyttä ja osin jopa jääräpäisyyttä. Mutta se ei ollut ymmärrystä. Minulta puuttui käsitteellinen ymmärrys. En ymmärtänyt intensiteetin, määrän ja taajuuden välistä suhdetta. En ymmärtänyt syy–seuraus-suhdetta voimaharjoittelussa. Ilman käsitteitä on mahdotonta ohjata harjoittelua tuottavasti.
Tein paljon, mutta en ohjannut tekemistäni järjellä. Tein niin kuin oli tapana tehdä, tai kuten suositut ammattikehonrakentajat tekivät. Paljon sarjoja, paljon liikkeitä, paljon aikaa. Mutta ilman selkeää ajattelua ja mitattavaa rakennetta, aika ja energia valuivat hukkaan. Kun ymmärsin käsitteet, tapahtui jotain yllättävää: harjoitteluaika lyheni ja tulokset paranivat. Ero ei ollut tahdossa, vaan ymmärryksessä.
Entä energia?
Aika on rajallinen, energia on vielä rajallisempi. Kaikilla meistä ei ole samanlaista palautumiskykyä, hermostollista kapasiteettia, tai psyykkistä kuormansietoa. Meillä kaikilla ei ole myöskään samanlaisia kuormitustekijöitä, tai elämäntilanteita. Jokainen treeni kuluttaa fyysistä ja henkistä energiaa. Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin käytät aikaasi, vaan mihin käytät rajallisen energiasi.
Haluatko olla varma, että energia, jonka annat, palautuu sinulle vahvempana? Vai kulutatko sitä toimintaan, joka ei tuota vastinetta? Tähän vastataan kysymyksillä:
- Mistä tiedän, onko tämä toimintatapa minun puolestani vai minua vastaan?
- Tukeeko harjoittelu palautumistani, voimaa ja terveyttä, vai kuluttaako se minua enemmän kuin rakentaa?
- Kuinka todellisia ovat ohjeet, joiden mukaan treenaan?
- Ovatko ne linjassa fysiologian kanssa?
- Perustuvatko ne syy–seuraus-suhteeseen, vai ovatko ne perinteitä, trendejä, tai toisten mielipiteitä?
- Vastaako toimintani todellisuutta?
- Jos kehittymistä ei tapahdu, miksi jatkan samalla tavalla?
Energia on elämän polttoaine. Kun käytät sitä tarkoituksenmukaisesti, se rakentaa sinua. Kun käytät sitä hajanaisesti, se kuluttaa sinua. Moni ajattelee, että enemmän tekeminen on aina parempi. Todellisuudessa liiallinen määrä heikentää palautumista, laskee suorituskykyä ja syö motivaatiota. HIT-ajattelussa energia nähdään sijoituksena. Tavoitteena ei ole maksimaalinen kulutus, vaan optimaalinen vaste. Riittävä ärsyke, ei tarpeeton kuormitus. Tarkoituksenmukainen intensiteetti joka palvelee sinua.
Kun ymmärrät tämän, alat katsoa harjoittelua eri tavalla. Et kysy: ”Kuinka paljon tein?” Vaan: ”Miten voin käyttää rajallisen energian parhaalla mahdollisella tavalla?”
Mitä on nyt ja mitä voisi olla?
On helppoa tyytyä riittävään. On helppoa tehdä “ihan ok” treeni. On helppoa yrittää kompensoida puuttuvaa intensiteettiä kasvattamalla määrää. Mutta kysymys kuuluu: riittääkö se sinulle? Harjoittelu voi olla paljon enemmän, kuin lihastyötä. Se voi olla prosessi, jossa näet konkreettisesti oman kykeneväisyytesi kasvavan. Näet, että pystyt enempään, kuin uskoitkaan. Että tahdolla, päättäväisyydellä ja järjellä ohjattuna voit rakentaa itsestäsi vahvemman version.
Kun käsitteellinen ymmärrys ja tahto toimivat yhdessä, syntyy jotain harvinaista. Et enää toimi sattumalta, etkä enää tyydy keskinkertaisuuteen, vaan rakennat itseäsi tietoisesti täydellä varmuudella ja tarkoituksella. Tällainen kehitys on kokonaisvaltaisempaa, kuin pelkkä fyysinen kehittyminen. Se on kokemus omasta kykeneväisyydestä. Kokemus siitä, että pystyt ohjaamaan itseäsi. Että pystyt yhdistämään järjen, tahdon ja päättäväisyyden saavuttaaksesi tavoitteesi.
Kumpi palvelee sinua paremmin: imitoida muiden tekemistä, kuluttaa aikaa ja energiaa ilman varmuutta tuloksista, vai käyttää rajallinen, arvokas aikasi ja energiasi tarkoituksellisesti, palvellen tarpeitasi, toiveitasi ja halujasi? Valitsetko sattumanvaraisesti odottaen, että jotain tapahtuu, vai teetkö tietoisia valintoja itsesi kehittämiseksi. Aika ja energia ovat rajallisia. Käytä ne viisaasti.
Valmentajasi Sampsa
HIT Gym, Siilinjärvi
